Kirjallinen aika

 Aleksis Kiven aika on aivan oma lukunsa koko Suomen kirjallisuudessa. Koko aikakauteen on vaikuttanut vain yksi kirjailija. Aikakausi taas ei ole oikein sidoksissa muihin Suomessa vallinneisiin vaikutteisiin, eli koko Euroopassa yleistyneeseen romantiikkaan tai alkavaan realismiin. Tämä johtuu siitä, että Kivi vietti aikaa niin paljon omissa oloissaan ja luki vanhoja teoksia, kuten Shakespearea, ja otti niistä vaikutteita omaan tuotantoonsa eli renessanssilla on ollut suuri vaikutus Kiven kirjallisuuteen. Kivi oli myös ensimmäinen suomalainen kirjailija, jonka teoksissa oli huumoria mukana.
 
 

Opiskeluajat

Alexis Stenvall syntyi Nurmijärven Palojoella 10.10.1834. Kuusivuotiaana hän oppi lukemaan Malakias Costianderin paikkakunnan etevän, kirjallisesti lahjakkaan koulumestarin, opissa. Myöhemmin Stenvall käytti häntä Seitsemän veljeksen lukkarin esikuvana. Ruotsin kieltä hän meni opiskelemaan Helsinkiin kouluun vuonna 1846 ja oli siellä kuusi vuotta. Aluksi hän menestyi hyvin koulussa, mutta myöhemmin jäi kahdesti luokalleen ja lopetti koulunkäynnin 1852. Hän kuitenkin ryhdistäytyi ja alkoi opiskella itsenäisesti ja myöhemmin kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1857. Kahden vuoden kuluttua hän meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan historiaa ja kielitieteitä. Hän kuitenkin kyllästyi siihen, koska piti niitä hyödyttöminä. Hän tutustui keskeisiin suomenkielisiin kulttuurivaikuttajiin ja ystävystyi heidän kanssaan oltuaan kuuntelemassa heidän luentojaan. Näitä olivat mm. Fredrik Cygnaeus ja Elias Lönnrot. Hän luki myös paljon kirjallisuutta, kuten Shakespearea, Dantea ja Homerosta.

Aika kirjailijana

Stenvallin kiinnostus näytelmäntekoon oli herännyt jo hänen kouluaikoinaan, kun hän asui erään vankilan vahtimestarin luona Helsingissä. Sinä aikana hän oli jo kirjoittanut näytelmän nimeltä "Rosvonäytelmä", jota esitettiin mm. vankilan salissa. Lisäksi valmistuivat myös kertomus Eriika, novelli Koto ja kahleet, ruotsinkieliset runot ja näytelmä Bröllopsdansen på Ljungheden. Näiden ansiosta pojan kirjalliset lahjat pantiin merkille ja Cygnaeuksen tiedetäänkin käsikirjoitusta lukiessaan nauraneen niin että "vatsa hytkyi".

Tuotantonsa hän julkaisi varsin lyhyessä ajassa. Hänen elinaikanaan teoksia myytiin vain noin 200-600 kappaletta. Hän ansaitsi kymmenvuotisella urallaan noin 1800 markkaa, mikä nykyrahaksi muutettuna on noin 39 000 markkaa.

Vuonna 1860 hän vaihtoi nimensä Alexis Kiveksi ja voitti ensimmäistä kertaa tällä nimellä kirjoittaen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämän kilpailun teoksella Kullervo. Vuosina 1861-1863 oli tekeillä Aino –näytelmä, Kullervon uusi versio ja Kiven kuuluisin näytelmä Nummisuutarit. Se valmistui vuonna 1865 ja hän voitti sillä valtionpalkinnon. Sen ensiesitys teatterissa oli Oulussa 1875 ja se on myös edelleen esitetyin suomalainen puhenäytelmä.

Kiven asuessa Siuntiossa vuonna 1866, hän julkaisi näytelmät Karkurit, Kihlaus ja Olviretki Schleusingenissä sekä runokokoelman Kanervala. Seuraavana vuonna ilmestyivät näytelmät Leo ja Liina, Yö ja päivä, Sankarteos, Lea ja Canzia. Tuohon aikaan Suomessa olivat pahat nälkävuodet, joten sairauksia oli paljon. Kivi sairastui lavantautiin, mikä vaikutti paljon hänen terveyteensä ja uusiutui myöhemmin.

Kiven kirjailijan uraa ja hänen itsetuntoaan varjosti vaikutusvaltainen kirjallisuuden professori August Ahlqvist. Hän haukkui Kiven näytelmiä, kuten Kullervoa, ja näin Kivelle tuli paha mieli. Lopulta juuri tämä ajoi Kiven hulluuden partaalle. Myös Kiven tukija Krohn arvosteli Kiven runoja ja näin myös hän osaltaan ajoi alas Kiven nousevaa uraa.

Seitsemän veljeksen valmistuminen

Kivi sai teoksen valmiiksi vuonna 1869, mutta hän on saattanut tehdä sitä koko 1860-luvun. Palkkioksi kirjastaan hän sai 700 mk. Suomen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella romaani

julkaistiin vuonna 1870 neljänä vihkosena. Ahlqvist arvosteli kuitenkin romaania niin paljon, että se vedettiin markkinoilta kolmeksi vuodeksi ja julkaistiin vasta Kiven kuoleman jälkeen. Ahlqvistin sanoja lainaten: "Teos on naurettavuus ja häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Varsinkin sisältää se ilkeän häväistyksen suomalaisesta rahvaasta."

Kiven loppuelämä

Kiven terveys oli murtunut täydellisesti vuonna 1870. Lavantaudin ja delirium- kohtausten takia hänet vietiin Lapinlahden sairaalaan vuonna 1871. Hänellä todettiin olevan "loukatusta kirjailijakunniasta" johtuva melankolia. Myöhemmin todettiin, että kyseessä oli klassillinen skitsofrenia, jota olivat jouduttaneet hänen kokemansa ahdistustilat. Kiven veli Albert otti parantumattoman veljensä Nurmijärvelle kotiinsa ja huolehti hänestä. Siellä hän viettikin elämänsä viimeiset kuukaudet, kunnes kuoli vuonna 1972 38-vuotiaana.

Aleksis Kivi runoilijana

Aleksis Kivi ei kirjoittanut kuin muutamia runoja ja useat niistäkin julkaistiin vasta paljon hänen kuolemansa jälkeen. Yhteensä hän kirjoitti 58 runoa, joista varhaisimman jo 7-vuotiaana. Monet Kiven ovat runoelmia, eli pitkiä kertovia tai eeppisiä runoja.

Kaksi ensimmäistä Kiven runoa julkaistiin vuonna 1860 Mansikoita ja mustikoita -nimisen albumin toisessa numerossa. Seuraavat runot ilmestyivät vasta kuuden vuoden kuluttua eli vuonna 1866, kun hän julkaisi 12 runoaan aikakausilehdissä ja runokokoelman Kanervala. Runot oli kuitenkin kirjoitettu huomattavasti aikaisemmin. Kanervalan hän julkaisi omalla kustannuksellaan, eikä se oikein käynyt kaupaksi. Loputa kivi panttasi kaikki loput Kanervalat. Kaikkiaan sitä myytiin tuolloin noin 400 kappaletta. Kanervalassa on 15 runoa. Kuuluisimpia ovat Ikävyys ja Metsämiehen laulu. Yleensä puhutaan, että kiven runot ovat ikäviä ja melankolisen sävyisiä, mutta suurin osa niistä on oikeasti iloisia ja hauskoja. Kivi yritti vielä vuonna 1869 julkaista runokokoelman, mutta epäonnistui siinä.

Kiven runot eivät saaneet hyvää vastaanottoa, koska niitä pidettiin vajavaisina puuttuvien loppuriimien ja murteellisten sananmuotojen vuoksi. Vasta 1950- luvulla runojen todellinen arvo huomattiin, kun Lauri Viljanen kokosi yhteen kaikki Kiven runot ja julkaisi ne kokoelmana.

Kiven runoilijanlaatu

Kivi ei käyttänyt runoissaan loppusointuja ja muutenkin hänen lyriikkansa poikkesi muodoltaan aikakauden runoudesta. Juuri tämän takia häntä arvosteltiin paljon. Ahlqvistia, Kiven suurinta kritisoijaa, eniten ärsytti Kiven tapa lyhentää sanoja loppuheitoilla, kuten maas, uskos, kalas, metsäs. Kolmas Kiven runolle tyypillinen piirre on omaperäinen rytmitys, johon hän on saanut vaikutteita vanhasta suomenkielisestä virsirunoudesta.

Muita kuuluisia kirjailijoita Aleksis Kiven ajalta

Samaan aikaan ei ollut monia kovin kuuluisia kirjailijoita, jotka olisivat tulleet kuuluisiksi omilla teoksillaan. Yksi heistä on August Ahlqvist, kirjailijanimeltään Oksanen, jonka kuuluisin teos on runokokoelma Säkenien, tuli kuuluisaksi ja tutuksi jälkipolville lähinnä sen takia, kun hän arvosteli Kiveä ja jotkut jopa väittävät Kiven kuolleen Ahlqvistin syytöksien takia. Julius Krohn, jonka tunnetuin teos on runokokoelma Runoelmia, tuli tunnetuksi siitä, kun hän tuki rahallisesi Kiveä ja arvosteli hänen runojaan. Ja vielä on yksi: Kaarlo Kramsu, joka julkaisi vain pari runoa. Ne ovat kuuluisia siitä, että ne ovat synkimpiä runoja, mitä Suomessa on koskaan tehty.

Back to the main page.